Lompakko hävisi, ja löytyi myöhemmin
helmikuu 21, 2018
Taas uimassa
helmikuu 22, 2018

Valuuttaa hakemassa

Eilisen valuutta ongelmaa pohdiskellessa keksin ratkaisun. Latasin yöllä Western Unionin applikation jolla voi lähettää rahaa helposti vaikka omalta pankkitililtä. Minullahan oli avainlukulista edelleen tallessa, vaikka märkä se olikin kun oli ollut siellä lompakossa. Menin aamulla hyvissä ajoin hotellille ja respan takahuoneessa tulostin kartan missä on Western Unionin pirteitä Correlejossa. Klo 10:00 pakkauduin noin 40 hotellin asiakkaan kanssa bussiin joka vei meidät Correlejon markettia alueelle. Valitettavasti kaikki WU:n pisteet sijaitsi toisella puolella keskustaa, joten ei auttanut muu kuin laittaa töppöstä toisen eteen. Kaikki pisteet jotka olin tulostanut kertoivat että heillä on käteispula eivätkä voi auttaa. Onneksi yhdestä paikasta vinkattiin että paikallinen postikonttori Correos toimii myös WU:n pisteenä, vaikka siitä ei netissä kerrottu.

Onni ja autuus koitti kun erittäin ystävällinen pankkineiti kertoi että rahan saamisessa ei ole ongelmaa, tarvitsen vain siirto numeron sekä viranomaisen myöntämän henkilöllisyystodistuksen. Eli ei muuta kuin applikaatio auki ja siirtämään rahaa itselleni. Kun sain sähköpostia että nyt on siirto vahvistettu ja rahat voi nostaa, suuntasin takaisin tiskille. Mutta sitten tulikin ongelma. Applikaatio pyysi vain etunimeä ja sukunimeä, mutta passissa on tietenkin myös minun toinen nimeni. Timo Kalevi Mättö oli siirtänyt rahaa Timo Mättö nimiselle henkilölle, ja ne on täysin kaksi eri henkilöä Espanjalaisille. Ei muuta kuin soitta WU:n asiakaspalveluun Liettuaan josta sain palvelua suomeksi. He korjasivat siirron saajan nimen jonka jälkeen suuntasin jälleen tiskille ja tällä kertaa sain jo rahaakin. Aikaa oli mennyt aika paljon ja jos halusin ilmaisella kyydillä takaisin El Cotilloon niin oli pidettävä kiirettä sillä bussin lähtöön oli alle 40 minuuttia. Sen verran jano oli matkalla tullut että kävin matkalla ostamassa mehua jotta ei ihan läkähdy. Bussia odotellessa juttelin norjalaisten asiakkaiden kanssa siitä miten heidän lapset olivat viihtyneet lomalla. Samalla minua lähestyi eräs nainen joka kysyi olemmeko Turusta. Minulla oli paita missä luki isolla TURKU rinnassa. Kerroin että minä olen ja nämä kaikki muut ovat hotellin asiakkaita jossa olen työharjoittelussa. Pikaisesti ehdimme siinä jutella ennen kuin bussi tuli ja oli aika suunnata takaisin ”kotiin”.

3 Comments

  1. Minna Autio sanoo:

    Moi, mä olin se nainen 😀 Hyvä et rahat hoitui! Kivat sivut ja seikkailu täällä!

    • Timo sanoo:

      Huomenna taas uusi rahan hakumatka.

      • Minna Autio sanoo:

        No pääasia että homma toimii, hyvä WU & Correos! Aina jotenkin ja joskus oudollakin tapaa Espanjassa yleensä järkkääntyy jutut, flexiibeleitä kun ovat mieleltään con alegria y buen humor 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: